Uno on maailman pelatuimpia korttipelejä, joka on viihdyttänyt ihmisiä jo monen vuoden ajan. Se on tuonut ystävät ja perheet yhteen viettämään jännittäviä pelihetkiä. Harva tietää sen historian ja muut taustat, joita yritämme selvittää tässä artikkelissa tarkemmin.
Laatuaika on taattu, kun Unon pelikortit otetaan esiin. Sen parissa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin ja kaikki ovat tervetulleita mukaan pelaamaan tätä hauskaa ja ajoittain jännittävää korttipeliä. Unolla on omat sääntönstä, mutta vuodet ovat tuoneet pelin ympärille erilaisia versioita.
Unon ainutlaatuinen korttipakka
Uno tunnetaan myös paksusta korttipakastaan, jossa on erivärisiä ja eri tarkoituksia sisältäviä yksityiskohtia. Korttipakka on käytännössä pakollinen, koska ilman sitä Unoa ei voi periaatteessa pelata. Toisaalta Uno löytyy myös netistäkin, jossa virtuaaliset kortit odottavat pelaajiaansa.
Netistä löytyy nykyisin lukuisia eri klassikkopelejä, jotka voivat toimia vaihtoehtoina perinteisten korttien sijaan. Lisäksi erilaiset kasino- ja rahapelit ovat siirtyneet tuntuvasti nettiin, mutta niitä pitää pelata ainoastaan maltilla ja kohtuudella. Esimerkiksi zimpler casinon valikoimasta löytää todennäköisesti monia tuttuja kasinopelejä.
Unon korttipakka sisältää tavalliset numerot, nollasta yhdeksään. Ne on myös eri väreissä. Tämän lisäksi Unosta löytyy erikoiskortteja, jotka tuovat hauskoja ja yllättäviä käänteitä pelin kulkuun. Ne ovat tavallaan pelin suola. Erikoiskorttien ansiosta peli voi vaihtaa suuntaansa tai johtoasemassa oleva pelaaja voi yhtäkkiä saada käteensä neljä ylimääräistä korttia.
Erikoiskorttien ja Unon sääntöjen ansiosta peli tempaisee mukaansa pelaajia lähes vauvasta vaariin. Se tuo perheen ja ystävät yhteen saman pelipöydän äärelle ja luo hauskoja muistoja kerta toisensa jälkeen.
Miten Unoa pelataan käytännössä?
Uno alkaa siitä kun jokainen pelaaja nostaa yhden kortin pakasta. Se pelaaja, joka saa pakasta suurimman kortin, saa jakajan roolin. Kaikille pelaajille jaetaan ensin seitsemän korttia, ja loput pakasta laitetaan pelipöydälle kuvapuoli alaspäin. Peli alkaa jakajan vasemman puolella istuvasta pelaajasta, joka asettaa ensimmäisen kortin pöydälle.
Ideana on, että pöydällä olevan kortin päälle saa asettaa joko samaa väriä, numeroa tai samaa kuvaa sisältävän kortin. Myös jokerikortin käyttäminen on mahdollista. Jos pelaaja ei pysty antamaan pöydälle korttia, joka sopii edellä mainittuihin ehtoihin, hän nostaa pakasta yhden kortin.
Pelaaja tarkistaa nostetun korttinsa, jos se sopisi pelipöydälle. Tässä vaiheessa pelaajalla on kaksi vaihtoehtoa: käyttää kyseinen nostettu pelikortti tai siirtää vuoronsa toiselle pelaajalle ja odottaa peliliikettään seuraavaan kertaan.
Peli etenee tällä logiikalla, kunnes jollakin pelaajalla on enää yksi kortti. Tällöin tämä pelaaja huutaa sanan “Uno”. Tämä on tärkeää muistaa, koska unohduksesta tulee sanktiota. Pelaaja joutuu nostamaan pakasta kaksi korttia, jos “Uno”-sanan sanominen unohtuu. Kun oma käsi on saatu tyhjäksi, peli loppuu. Sen jälkeen on pisteiden laskun aika.
Unon mielenkiintoinen historia lyhyesti
Sana “Uno” tarkoittaa numeroa yksi sekä espanjan että italian kielellä. Nimi juontaa pelin keskeisestä säännöstä, jossa yhden kortin omaavan pelaajan pitää lausua “Uno”. Tällöin muut pelaajat tietävät, että voitto saattaa olla lähellä.
Unon juuret juontavat nimestään huolimatta Amerikan Yhdysvaltoihin, tarkemmin sanottuna Reading-nimiseen kaupunkiin Ohion osavaltiossa. Vuosi oli 1971, jolloin Merle Robbins sai mahtavan idean.
Robbins pelasi perheensä suosikkipeliä Crazy Eights -peliä, jonka idea oli lähes sama kuin nykyisessä Unon korttipelissä. Robbins muokkasi sitä kuitenkin hieman. Muutokset havaitaan muun muassa siitä, että kuningaskortti toimi suunnanvaihtoa määräävänä korttina. Rouvakortti oli puolestaan ohituskortti ja ässäkortit toimivat jokereina.
Robbins vei ideansa eteenpäin
Robbinsin perhe viihtyi pitkään Crazy Eights -pelin parissa, johon he muuntelivat hieman sääntöjä. Muunnellut säännöt tekivät pelistä helpon ja yksinkertaisen. Tämä antoi taatusti tilaisuuden mukaviin ja iloisiin hetkiin perheen kesken.
Crazy Eights -pelin sääntöjen muutoksien ansiosta Robbins oivalsi, että oli kehittänyt täysin uuden pelin. Robbins päätti yhdessä vaimonsa kanssa kehittää ideaansa eteenpäin ja painattivat lopulta 5000 korttipakkaa Uno-peliä.
Ohion osavaltio jäi taakse ja suuntana oli Florida, jonne he päätyivät Texasin kautta. Florida aika vierähti Uno-peliä esitellessä ja myydessä. Raha alkoi loppua ja vaihtoehdot käydä vähiin. Robbinsit päätti¨vat myydä oman talonsa ja hankkivat itselleen asuntoauton.
Talon myynnistä ansaitut rahat Robbinsit käyttivät kehittämänsa korttipelin tuotantokulujen kattamiseen. Ohioon palatessaan Robbinsit olivat onnistuneet myymään kaikki valmistamansa korttipakat. Kotona pariskunta päätti valmistaa lisää Unon korttipakkoja, koska edelliset pakat menivät kuin kuumille kiville.
Pelin suosio jatkoi kasvuaan
Uno toi hieman ylimääräistä rahaa Robbinsien perheelle, mutta se oli vasta alkua. Unon tuotto kasvoi kunnolla, kun International Games -yritys ryhtyi markkinoimaan Unoa. Yrityksen taustalla toimi tuolloin sen perustaja Bob Tezak.
Robbins myi Uno-pelinsä oikeudet vuonna 1972 Tezakin yritykselle. Kauppasumma oli 50 000 dollaria. Tämän lisäksi Robbins sai kymmenen senttiä jokaisesta myydystä korttipakasta.
Kauppa kannatti, sillä Tezakin hyvät myynti- ja markkinointitaidot veivät Unon taivalta nousukkaasti eteenpäin. Hän muutti pelin ulkonäköä ja pakkausta ja 80-luvulla Uno-pelin suosio lähti raketin lailla kasvuun. Mattel-yritys sai Unon vuonna 1992 itselleen, kun se osti Tezakin yrityksen toiminnan kokonaan itselleen.
Nykyisin Uno kuuluu ehdottomasti maailman suosituimpien korttipelin joukkoon. Siitä on tullut lukuisia eri muunnelmia, mutta sen perussäännöt on edelleen monille tuttuja. Unon säännöistä voi lukea lisää muun muassa täältä.